Kävipä sitten niin näppärästi, että eilen kokkaillessamme tökkäsin kuuman paistinpannunreunan ranteeseeni (ei, en tahallani), jolloin jälki oli seuraavanlainen:
Kyllä, olen nyt näköjään sitten emo. Voisinkin käydä nyt jakamassa joillekin angstisten teinien keskustelupalstoille ilosanomaa siitä, miten kuolemanpelkoisilla emoillakin on nyt mahdollisuus tehdä viiltelyjälkiä käsiinsä telomatta itseään pahemmin! :P
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti