Joulua

Kikkeiä!

Emoksi paistinpannulla!

Kävipä sitten niin näppärästi, että eilen kokkaillessamme tökkäsin kuuman paistinpannunreunan ranteeseeni (ei, en tahallani), jolloin jälki oli seuraavanlainen:

Kyllä, olen nyt näköjään sitten emo. Voisinkin käydä nyt jakamassa joillekin angstisten teinien keskustelupalstoille ilosanomaa siitä, miten kuolemanpelkoisilla emoillakin on nyt mahdollisuus tehdä viiltelyjälkiä käsiinsä telomatta itseään pahemmin! :P

Kumman kaa!

Ei ihan hirveesti oo tekemistä täällä töissä.

Nörttien mökkireissu

sitä näkee mitä haluaa nähdä?

Nopeasti vilkaistuna näytti hieman rivolta tuo kuva.

Naapurista terveisiä.

Tänään naapurinhoro uikutti jotain ihan uutta valitusvirttä muhkealla metelillä höystettynä. Ei kuulostanut sellaiselta perinteiseltä iloiselta panolta. Ties mikä vastentahtoinen fistaus olikaan siis tällä kertaa menossa, ku niin surkeasti vaikeroi. Alla todistusaineistoa.



On huomautettava tähän väliin, että meteli oli aluksi paljon kovempi kuin mitä ehdin saada tallennettua. Niin siinä aina käy - iso pettymys. Videopätkän alusta voi todeta, että meteli on melkoinen ilman että postiluukkuakaan tarvitsisi avata. Pätkän loppuvaiheilla kuuluva kova kolaus on puolestaan jonkin alemman kerroksen asukkaan sulkema ovi. Hehkeä meteli lähtee siis pelkästään sellaisestakin.

Ja silti jaksan täällä vielä asustaa. Aika sitkeä tapaus.

Naapuri joraa.

Kyllä, olen kyttääjä.

Saanen esitellä: Naapurini

On se rakkaus niin kovin kaunista.